Kirje kymmenen: Kun sormia laiskottaa
Obs. sormia todellakin laiskottaa, aloitin tämän postauksen kirjoittamisen vajaa pari viikkoa sitten, mutta en vain saanut aikaiseksi kirjoitettua loppuun. Jospa nyt.
Voi pojat!
Olen ollut päiväntasaajalla jo kuukauden. Täältä olisi vaikka ja mitä kirjoitettavaa, mutta musta jotenkin tuntuu, että energiat on todella vähissä, eikä intoa ja jaksamista kirjoittamiselle juurikaan ole. Jotenkin vaan laiskottaa, vaikka eihän mulla oikeastaan muuta olekaan kuin aikaa!
Projektin parissa olen ollut nyt kolmisen viikkoa: täällä on ihan super mukavia työkavereita, ja meidät on otettu todella hyvin vastaan - viime viikolla yksi työkaveri vei minut ja Kimin paikalliseen salonkiin, jossa kuontalomme laitettiin kuosiin. Nyt pitäisi keksiä meille vielä paikalliset nimet! Työskentelemme maanantaista torstaihin, klo 8.30-16.30, jolloin kerkeämme lähtemään reissuille joko torstai-iltana töiden jälkeen tai heti aikaisin aamusta perjantaina. Muutama viikko sitten teimmekin ensimmäisen matkan parin tunnin ajomatkan päähän Victoria-järven rannalla sijaitsevaan Kisumuun - suurimpana shokkina tuli ilmasto. Meitä varoiteltiin, että Kisumussa olisi kuuma, mutta en todellakaan tajunnut että siellä oikeasti olisi kuuma. Kerichossa, jossa asumme, lämpötilat vaihtelevat laidasta laitaan, mutta kylmän kestävän nahkan omaavana skandinaavina tämä ilmasto on mulle juuri passeli. Kiitos kylmän ilmaston, täällä ei myöskään malaria-hyttyset pörräile - pystyin hyvällä omalla tunnolla lopettamaan lääkityksen Kerichoon saavuttuamme. Jalkani ovat kyllä muuten syödyt hyttysten toimesta, ja sain viime viikolla myös pureman joltain eksoottiselta önniäiseltä, joka jätti jälkeensä mustelman. Toivotaan, että mustelma katoaisi ensi viikkoon mennessä, sillä muuten täytyy käydä näyttämässä koipea paikalliselle valkotakille. Ilmeisesti jokin noista pirullisista hyttysistä kantoi malariaa, sillä sain tautiin viittaavia oireita, jotka sitten helpottui lääkekuurilla. Parasiittejä ei näkynyt veressä, mutta lääkäri veikkaisi niiden lymyilevän maksassa, joten varotoimenpiteenä sain kolmen päivän kuurin. Kuurin, joka aiheutti ihan lähinnä tasapainoon vaikuttavia sivuvaikutuksia: kun kävelit suoraan, niin maailma ympärillä huojui.
Takaisin vielä projektiin: meillä on täällä todella vähän tekemistä. Ensimmäisen parin viikon aikana naputtelimme digitaaliseen muotoon paperisia tervetystietoja - koska meitä oli kolme tekijää niin hommat loppuivat kesken aika äkkiä. Olen lueskellut rahoitushakemuksiin liittyviä materiaaleja - pomoni haluaisi minun opettelevan niiden kirjoittamista, mikä ei ole huono ollenkaan! Materiaalit käyvät aika ajoin tylsäksi, joten ilmottauduin ajan kuluksi Avoimen yliopiston -verkkokurssille, jota tässä ohessa väsännyt.
Konnect Youth Consortiumilla eli KYC:lla on Kerichon toimipisteen lisäksi toinen toimisto Kilgoriksessa, Narokin piirikunnassa. Kilgoriksen toimipiste tarjoaa paikallisille lähinnä perhesuunnitteluun ja seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä palveluita, esimerkiksi HIV- ja sukupuolitautien testausta. Olemme olleet muutaman kerran mukana myös Kilgoriksessa: olemme lähteneet järjestön autolla noin klo 7 aikaan aamulla ja perille olemme saapuneet noin klo 10 aikaan. Toimistolla on juotu teet (oh kuinka jo rakastankaan paikallista chaita!) jonka jälkeen matkaa on jatkettu maasturilla kohti Trans-Maraa, jossa paikalliset terveysvalistajat ovat käyneet jututtamassa ja testaamassa maaseudun syvyyksissä asuvia ihmisiä. Trans-Mara on laaja alue, jota asuttaa pääasiassa maasai-heimoon kuuluvat ihmiset: valitettavasti he kuuluvat heikoimmin koulutettuihin (alhaisin lukutaito), heidän keskuudessaan esiintyy eniten teiniraskauksia ja -avioliittoja. Heidän keskuudessaan on paljon virheellisiä uskomuksia esimerkiksi HI-lääkityksestä, jonka takia useat positiiviset jättävät lääkkeet väliin, mahdollistaen sairauden tartuttamisen eteenpäin. Virheellisiä uskomuksia on erityisesti vanhemman väestön parissa, jotka uskovat paikallisten yrttien voimaan. KYC tekee erittäin tärkeää seksuaalikasvatus ja -valistustyötä alueella.
... ja kyllä, kuuluisa Maasai Maran luonnonpuisto sijaitsee samoilla huudeilla. Itseasiassa esimiehemme ehdotti meille, että hän voisi järjestää meille loka-marraskuussa viikon mittaisen "Maasai Mara experiencen": eli käytännössä menisimme elämään maasai-perheen pariin viikoksi! Kuulostaa todella ekstremeltä verrattuna tämän hetkiseen tilanteeseemme: meillä on kotona juokseva, kuuma vesi, sisävessa ja sähköt. Suurin osa vapareista ei pääse nuttimaan näistä mukavuuksista, vaan he joutuvat ottamaan bucket-showerin tai puhelimen lataus ei välttämä onnistu niin helposti.Viikon retki riippuu toki täysin turvallisuudesta: mikä tilanne alueella on juuri siihen aikaan ja saako pomomme järkättyä meille turvallisen majoituksen alueelta.
Olisi mukavaa jos projektissamme olisi enemmän hommaa - jotenkin ärsyttää istua toimettomana puoli ysistä puoli viiteen, vaikka toki voin surffailla koneella, mutta voisin tehdä samaa kotona. Toivottavasti tilanne tulee muuttumaan lähiaikoina - vaikka täällä onkin vähän tylsää, niin pomomme on järkännyt meille jo ekskursion paikalliseen katkaisuhoitolaan ja kultakaivokseen. Seuraavaksi menemme vierailulle Unileverin tehtaalle ja rokotetutkimuskeskukseen, jossa yritetään kuumeisesti kehitellä rokotetta HI-virukseen.
Kuten aiemmassa postauksessa pohdin, oliko virhe majoittua host-perheessä, niin nyt kolmen viikon jälkeen kaikki tuntuu jo paremmalle. Meidän host-perhe on todella sydämellinen ja he ovat ottaneet meidät todella hyvin vastaan. Itse asiassa pääsimme host-siskomme luokkaretkelle mukaan Homa Limeen. Homa Lime on iso alue, jossa kasvatetaan sokeriruokoa ja valmistetaan sokeria. Paikassa myös louhitaan mineraaleja, joista sitten valmistetaan muun muassa sementtiä ja lannoitteita.
Vierailut kultakaivokseen ja mineraalien jalostustehtaisiin ovat olleet elämäni ehkä raskaimpia kokemuksia. Kultakaivoksessa ihmiset työskentelivät todella epäinhimillisissä oloissa, ilman vaadittavia suojauksia. Koneiden desibelit yltivät taivaisiin ja kellään ei ollut kuulosuojaimia. Kultaa myös huuhdottiin erilaisia liuottimia käyttäen ilman suojavarusteita. Grammasta kultaa työntekijä sai noin pari sataa shillinkiä eli vajaa pari euroa - jalostuksen jälkeen kullan arvo on huomattavasti korkeampi kuin pari euroa. Kaivoksen kaltainen paikka on lähinnä tuttu kirjoista ja dokkareista.
Muutama viikko sitten kävin visiitillä Nairobissa, jonne matkustin vähintään erikoisin keinoin. Olin jo hyvissä ajoin klo 05:50 Kerichon matatu-asemalla, jossa minua yritettiin repiä suuntaan jos toiseen, kaupaten 1 200 (noin 11e) shillingin kyytiä Nairobiin. Tiesin kuitenkin, että matatulla matkan hinta on noin 700-800 shillinkiä (noin 6-7e), mutta minulle myös vakuuteltiin, että matatut alkaisivat kulkemaan vasta muutaman tunnin kuluttua. Totesin, että sitten odotellaan. Minua kuitenkin lähestyi ystävällisen oloinen tyyppi, joka kertoi, että matatu Kisumusta Nairobiin ohittaisi Kerichon ehkä noin puolen tunnin päästä ja voisin napata sen. Jäin odottelemaan kyseistä kyytiä, kunnes hän huikkasi minulle, että hän löysi minulle kyydin: pienen rekan. Pohdin hetken, uskallanko matkustaa kyseisellä kulkupelillä, jossa lisäkseni oli vain yksi matkustaja ja kuljettaja. Kaiken varuiksi lähetin rekkarin host-siskolleni, ja käskin häntä ottamaan yhteyttä viranomaisiin jos minusta ei kuulu mitään. Matka kuitenkin sujui todella hyvin, ja toisen matkustajan hypätessä pois Nakurussa jatkoimme matkaa kaksin kuljettajan kanssa. Saavuin loppujen lopuksi 5,5 tuntia myöhemmin vilkkaaseen ja elämän täyteiseen Nairobiin.
Kävin ystäväni kanssa Toi-torilla, josta löytyi tavaraa jokaiseen lähtöön: mitä ei löydy Toi-torilta, sitä ei tarvita. Vaatteita, kenkiä, kodin tekstiilejä... Veikkaisin, että 90 % torin myytävistä tuotteista, ovat peräisin eurooppalaisista hyväntekeväisyys puljuista, jotka lähettävät myymättömät vaatteet "Afrikan köyhille". Miksiköhän vaatteet ovat sitten jääneet myymättä? Suurin osa vaatteista joita tongin, olisi kuulunut Toi-torin sijaan kierrätykseen: rikkinäisiä ja likaisia vaatteita. Osa tahroista näytti siltä, että niitä ei saisi, vaikka vaatetta uittaisi viikon kloriitissa. Olin todella surullinen, sillä olin juuri edellisellä viikolla kuullut työkaveriltani, kuinka jokin aika sitten eräs iso puuvillatehdas oli suljettu - syy tehtaan sulkemiseen löytyi nimeomaan lahjoitusvaatteista, jotka halvoilla hinnoillaan haastavat paikallista vaateteollisuutta. Suurin osa vaatteista maksoi 20 shillingistä 200 shillinkiin (0,10e-1,8e).
Ystävät hyvät, seuraavan kerran kun siivoatte vaatekaappianne ottakaa huomioon seuraavat seikat:
1) Missä kunnossa vaatekappale on? Kuuluisiko se hyväntekeväisyyden sijasta kierrätykseen?
2) Jos vaatekappale on selvinnyt seulan, niin löytyisikö sinun lähialueeltasi järjestöä, jonne voisit lahjoittaa nämä vaatteet? Lahjoitetuista vaatteista on enemmän apua Suomessa kuin Keniassa. Sitä paitsi, vaatteiden lähettäminen toiselle puolelle maapalloa ei ole ekoteko!
"Afrikka" ei tarvitse enää yhden yhtäkään lumppua, kudetta tai rytkyä. Likaiset ja rikkinäiset vaatteet kuuluvat kierrätykseen. Jos haluatte olla avuksi ja tukea esimerkiksi naisten työllistymistä, kiinnittäkää huomionne siihen, mistä ostatte vaatteenne - voitte tukea pikamuotia tai ostaa kestävää ja ekologista, jolla on suurempi merkitys kuin sillä, että viime sesongin vaatteet dumpataan UFF:in keräyslaatikkoon.
Näin kaksi viikkoa postauksen aloituksesta myöhemmin, kaikki on sujunut täällä hyvin: projektissa on vieläkin vähän hiljaista. Olen oppinut keittämään paikallista teetä ja parhaani mukaan yrittänyt oppia kiswahilia - perusfraasit taipuvatkin jo ja nyt yritän karruttaa sanavarastooni verbejä ja substantiiveja, jotta osaisin muodostaa alkeellisia lauseita.
Tuonane tena!
Siiri
Voi pojat!
Olen ollut päiväntasaajalla jo kuukauden. Täältä olisi vaikka ja mitä kirjoitettavaa, mutta musta jotenkin tuntuu, että energiat on todella vähissä, eikä intoa ja jaksamista kirjoittamiselle juurikaan ole. Jotenkin vaan laiskottaa, vaikka eihän mulla oikeastaan muuta olekaan kuin aikaa!
 |
| Työmatkamaisemia |
Projektin parissa olen ollut nyt kolmisen viikkoa: täällä on ihan super mukavia työkavereita, ja meidät on otettu todella hyvin vastaan - viime viikolla yksi työkaveri vei minut ja Kimin paikalliseen salonkiin, jossa kuontalomme laitettiin kuosiin. Nyt pitäisi keksiä meille vielä paikalliset nimet! Työskentelemme maanantaista torstaihin, klo 8.30-16.30, jolloin kerkeämme lähtemään reissuille joko torstai-iltana töiden jälkeen tai heti aikaisin aamusta perjantaina. Muutama viikko sitten teimmekin ensimmäisen matkan parin tunnin ajomatkan päähän Victoria-järven rannalla sijaitsevaan Kisumuun - suurimpana shokkina tuli ilmasto. Meitä varoiteltiin, että Kisumussa olisi kuuma, mutta en todellakaan tajunnut että siellä oikeasti olisi kuuma. Kerichossa, jossa asumme, lämpötilat vaihtelevat laidasta laitaan, mutta kylmän kestävän nahkan omaavana skandinaavina tämä ilmasto on mulle juuri passeli. Kiitos kylmän ilmaston, täällä ei myöskään malaria-hyttyset pörräile - pystyin hyvällä omalla tunnolla lopettamaan lääkityksen Kerichoon saavuttuamme. Jalkani ovat kyllä muuten syödyt hyttysten toimesta, ja sain viime viikolla myös pureman joltain eksoottiselta önniäiseltä, joka jätti jälkeensä mustelman. Toivotaan, että mustelma katoaisi ensi viikkoon mennessä, sillä muuten täytyy käydä näyttämässä koipea paikalliselle valkotakille. Ilmeisesti jokin noista pirullisista hyttysistä kantoi malariaa, sillä sain tautiin viittaavia oireita, jotka sitten helpottui lääkekuurilla. Parasiittejä ei näkynyt veressä, mutta lääkäri veikkaisi niiden lymyilevän maksassa, joten varotoimenpiteenä sain kolmen päivän kuurin. Kuurin, joka aiheutti ihan lähinnä tasapainoon vaikuttavia sivuvaikutuksia: kun kävelit suoraan, niin maailma ympärillä huojui.
 | ||||
| Victoria-järven kalastajia |
 |
| Hippoja! Menimme hyvissä ajoin noin klo 8 pintaan Victoria-järven rantaan bongaamaan aamuauringossa kylpeviä hippoja. |
Takaisin vielä projektiin: meillä on täällä todella vähän tekemistä. Ensimmäisen parin viikon aikana naputtelimme digitaaliseen muotoon paperisia tervetystietoja - koska meitä oli kolme tekijää niin hommat loppuivat kesken aika äkkiä. Olen lueskellut rahoitushakemuksiin liittyviä materiaaleja - pomoni haluaisi minun opettelevan niiden kirjoittamista, mikä ei ole huono ollenkaan! Materiaalit käyvät aika ajoin tylsäksi, joten ilmottauduin ajan kuluksi Avoimen yliopiston -verkkokurssille, jota tässä ohessa väsännyt.
 |
| Kävimme myös vieralulla host-siskomme koulussa, Kericho Primaryssa. Keniassa koulutussysteemi on karkeasti jaettu kahtia: yksityisiin ja valtion kouluihin. Valtion kouluissa ryhmäkoot saattavat huidelle noin 40-50 oppilaassa, jolloin oppimistulokset jäävät olemattomiksi. Kaikki joilla vain on varaa, laittavat lapsensa yksityisiin kouluihin. Kenia on suhteessa yksi maailman verotetuimmista maista, mutta tavalliset kansalaiset eivät pääse nauttimaan yhteiskunnan palveluista. |
Konnect Youth Consortiumilla eli KYC:lla on Kerichon toimipisteen lisäksi toinen toimisto Kilgoriksessa, Narokin piirikunnassa. Kilgoriksen toimipiste tarjoaa paikallisille lähinnä perhesuunnitteluun ja seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä palveluita, esimerkiksi HIV- ja sukupuolitautien testausta. Olemme olleet muutaman kerran mukana myös Kilgoriksessa: olemme lähteneet järjestön autolla noin klo 7 aikaan aamulla ja perille olemme saapuneet noin klo 10 aikaan. Toimistolla on juotu teet (oh kuinka jo rakastankaan paikallista chaita!) jonka jälkeen matkaa on jatkettu maasturilla kohti Trans-Maraa, jossa paikalliset terveysvalistajat ovat käyneet jututtamassa ja testaamassa maaseudun syvyyksissä asuvia ihmisiä. Trans-Mara on laaja alue, jota asuttaa pääasiassa maasai-heimoon kuuluvat ihmiset: valitettavasti he kuuluvat heikoimmin koulutettuihin (alhaisin lukutaito), heidän keskuudessaan esiintyy eniten teiniraskauksia ja -avioliittoja. Heidän keskuudessaan on paljon virheellisiä uskomuksia esimerkiksi HI-lääkityksestä, jonka takia useat positiiviset jättävät lääkkeet väliin, mahdollistaen sairauden tartuttamisen eteenpäin. Virheellisiä uskomuksia on erityisesti vanhemman väestön parissa, jotka uskovat paikallisten yrttien voimaan. KYC tekee erittäin tärkeää seksuaalikasvatus ja -valistustyötä alueella.
 |
| Paikallisessa salongissa. Letit pysyivät hyvinä noin pari viikkoa, jonka jälkeen oma tukkani puski pois lettien välistä. Poistaminen sujui onneksi nopeasti ja suht kivuttomasti - ainut iso miinus oli massiivinen hiustenlähtö. En uskaltanut harjata hiuksiani muutamaan päivään lettien avaamisen jälkeen. |
... ja kyllä, kuuluisa Maasai Maran luonnonpuisto sijaitsee samoilla huudeilla. Itseasiassa esimiehemme ehdotti meille, että hän voisi järjestää meille loka-marraskuussa viikon mittaisen "Maasai Mara experiencen": eli käytännössä menisimme elämään maasai-perheen pariin viikoksi! Kuulostaa todella ekstremeltä verrattuna tämän hetkiseen tilanteeseemme: meillä on kotona juokseva, kuuma vesi, sisävessa ja sähköt. Suurin osa vapareista ei pääse nuttimaan näistä mukavuuksista, vaan he joutuvat ottamaan bucket-showerin tai puhelimen lataus ei välttämä onnistu niin helposti.Viikon retki riippuu toki täysin turvallisuudesta: mikä tilanne alueella on juuri siihen aikaan ja saako pomomme järkättyä meille turvallisen majoituksen alueelta.
Olisi mukavaa jos projektissamme olisi enemmän hommaa - jotenkin ärsyttää istua toimettomana puoli ysistä puoli viiteen, vaikka toki voin surffailla koneella, mutta voisin tehdä samaa kotona. Toivottavasti tilanne tulee muuttumaan lähiaikoina - vaikka täällä onkin vähän tylsää, niin pomomme on järkännyt meille jo ekskursion paikalliseen katkaisuhoitolaan ja kultakaivokseen. Seuraavaksi menemme vierailulle Unileverin tehtaalle ja rokotetutkimuskeskukseen, jossa yritetään kuumeisesti kehitellä rokotetta HI-virukseen.
Kuten aiemmassa postauksessa pohdin, oliko virhe majoittua host-perheessä, niin nyt kolmen viikon jälkeen kaikki tuntuu jo paremmalle. Meidän host-perhe on todella sydämellinen ja he ovat ottaneet meidät todella hyvin vastaan. Itse asiassa pääsimme host-siskomme luokkaretkelle mukaan Homa Limeen. Homa Lime on iso alue, jossa kasvatetaan sokeriruokoa ja valmistetaan sokeria. Paikassa myös louhitaan mineraaleja, joista sitten valmistetaan muun muassa sementtiä ja lannoitteita.
Vierailut kultakaivokseen ja mineraalien jalostustehtaisiin ovat olleet elämäni ehkä raskaimpia kokemuksia. Kultakaivoksessa ihmiset työskentelivät todella epäinhimillisissä oloissa, ilman vaadittavia suojauksia. Koneiden desibelit yltivät taivaisiin ja kellään ei ollut kuulosuojaimia. Kultaa myös huuhdottiin erilaisia liuottimia käyttäen ilman suojavarusteita. Grammasta kultaa työntekijä sai noin pari sataa shillinkiä eli vajaa pari euroa - jalostuksen jälkeen kullan arvo on huomattavasti korkeampi kuin pari euroa. Kaivoksen kaltainen paikka on lähinnä tuttu kirjoista ja dokkareista.
 |
| En sanoin voi kuvailla ahdistuksen tunteita, joita tämä paikka herätti. Kyllä maailmassa tarvitaan kullankaivajia, mutta he ansaitsevat inhimilliset ja turvalliset olo tehdä työtä, puhumattakaan kelpo korvauksesta tehdystä työstä. |
Muutama viikko sitten kävin visiitillä Nairobissa, jonne matkustin vähintään erikoisin keinoin. Olin jo hyvissä ajoin klo 05:50 Kerichon matatu-asemalla, jossa minua yritettiin repiä suuntaan jos toiseen, kaupaten 1 200 (noin 11e) shillingin kyytiä Nairobiin. Tiesin kuitenkin, että matatulla matkan hinta on noin 700-800 shillinkiä (noin 6-7e), mutta minulle myös vakuuteltiin, että matatut alkaisivat kulkemaan vasta muutaman tunnin kuluttua. Totesin, että sitten odotellaan. Minua kuitenkin lähestyi ystävällisen oloinen tyyppi, joka kertoi, että matatu Kisumusta Nairobiin ohittaisi Kerichon ehkä noin puolen tunnin päästä ja voisin napata sen. Jäin odottelemaan kyseistä kyytiä, kunnes hän huikkasi minulle, että hän löysi minulle kyydin: pienen rekan. Pohdin hetken, uskallanko matkustaa kyseisellä kulkupelillä, jossa lisäkseni oli vain yksi matkustaja ja kuljettaja. Kaiken varuiksi lähetin rekkarin host-siskolleni, ja käskin häntä ottamaan yhteyttä viranomaisiin jos minusta ei kuulu mitään. Matka kuitenkin sujui todella hyvin, ja toisen matkustajan hypätessä pois Nakurussa jatkoimme matkaa kaksin kuljettajan kanssa. Saavuin loppujen lopuksi 5,5 tuntia myöhemmin vilkkaaseen ja elämän täyteiseen Nairobiin.
 |
| Kiitos lahjoituksesta Sim! |
Kävin ystäväni kanssa Toi-torilla, josta löytyi tavaraa jokaiseen lähtöön: mitä ei löydy Toi-torilta, sitä ei tarvita. Vaatteita, kenkiä, kodin tekstiilejä... Veikkaisin, että 90 % torin myytävistä tuotteista, ovat peräisin eurooppalaisista hyväntekeväisyys puljuista, jotka lähettävät myymättömät vaatteet "Afrikan köyhille". Miksiköhän vaatteet ovat sitten jääneet myymättä? Suurin osa vaatteista joita tongin, olisi kuulunut Toi-torin sijaan kierrätykseen: rikkinäisiä ja likaisia vaatteita. Osa tahroista näytti siltä, että niitä ei saisi, vaikka vaatetta uittaisi viikon kloriitissa. Olin todella surullinen, sillä olin juuri edellisellä viikolla kuullut työkaveriltani, kuinka jokin aika sitten eräs iso puuvillatehdas oli suljettu - syy tehtaan sulkemiseen löytyi nimeomaan lahjoitusvaatteista, jotka halvoilla hinnoillaan haastavat paikallista vaateteollisuutta. Suurin osa vaatteista maksoi 20 shillingistä 200 shillinkiin (0,10e-1,8e).
Ystävät hyvät, seuraavan kerran kun siivoatte vaatekaappianne ottakaa huomioon seuraavat seikat:
1) Missä kunnossa vaatekappale on? Kuuluisiko se hyväntekeväisyyden sijasta kierrätykseen?
2) Jos vaatekappale on selvinnyt seulan, niin löytyisikö sinun lähialueeltasi järjestöä, jonne voisit lahjoittaa nämä vaatteet? Lahjoitetuista vaatteista on enemmän apua Suomessa kuin Keniassa. Sitä paitsi, vaatteiden lähettäminen toiselle puolelle maapalloa ei ole ekoteko!
"Afrikka" ei tarvitse enää yhden yhtäkään lumppua, kudetta tai rytkyä. Likaiset ja rikkinäiset vaatteet kuuluvat kierrätykseen. Jos haluatte olla avuksi ja tukea esimerkiksi naisten työllistymistä, kiinnittäkää huomionne siihen, mistä ostatte vaatteenne - voitte tukea pikamuotia tai ostaa kestävää ja ekologista, jolla on suurempi merkitys kuin sillä, että viime sesongin vaatteet dumpataan UFF:in keräyslaatikkoon.
 |
| Terveisiä kotikadulta! Mikäs sen parempi ihmisen on olla kun ympärillä on paljon vihreyttä ja vehreyttä - vaikka nämä pellot pitävätkin sisällään paljon epäoikeudenmukaisuutta ja riistoa. Teeplantaasit omat pääasiassa ulkomaalaisten omistuksessa, paikalliset poimivat teelehdet ja omistajat sitten lopulta käärivät voitot. |
Näin kaksi viikkoa postauksen aloituksesta myöhemmin, kaikki on sujunut täällä hyvin: projektissa on vieläkin vähän hiljaista. Olen oppinut keittämään paikallista teetä ja parhaani mukaan yrittänyt oppia kiswahilia - perusfraasit taipuvatkin jo ja nyt yritän karruttaa sanavarastooni verbejä ja substantiiveja, jotta osaisin muodostaa alkeellisia lauseita.
Tuonane tena!
Siiri
Kommentit
Lähetä kommentti