Kirje kuusi: Lähtölaskenta alkakoon!
Nyt alkoi lähtölaskenta! Oikeastaan aloitin lähtölaskennan viikkotasolla jo aikaa sitten. Nyt lähtö ja kaikki muu alkaa tuntua todelliselta - alle neljä viikkoa lähtöön. Suunnitelmallisena ja hyvin organisoituneena tyyppinä verenpaineet saattavat nousta vielä pienenkin listan edessä ja jännityskerrointa "kaikkien hommien hoitamiselle" nostaa
1) täysipäiväinen työskentelyni tämän kuun loppuun saakka,
2) kirjatenttiin valmistautuminen (oh lord, feminismin historia ja naisajattelijat ajatuksineen tulee jo korvista...),
3) tentin jälkeen viikon loma maalla
4) ja yllättävä suunnitelman muutos asuntoni suhteen.
Okei, ehkä vaan liiottelen ja ei mulla nyt niin paljoa ole hoidettavia asioita, tai ne ei ole sellaisia, joita en muka saisi kuukaudessa hoidettua. En ole ollenkaan lista-ihminen - eli siis sellainen, jonka kalenteri/jääkaapin ovi tursuaa hoidettavien asioiden listoista ja post-it lapuista. Yleensä yritän pitää mielessä kaikki hoidettavat asiat - luon listan pääni sisälle muistin varaan. Tähän mennessä taktiikka on toiminut, mutta nyt tuntuu, että muistettavia asioita on enemmän kuin mitä aivokapasiteettini pystyy käsittelemään. Konkreettinen lista on toiminut hyvänä muistin tukena.
Tällä hetkellä paperilistalta löytyy vielä muutama to do-juttu ennen lähtöä:
- aurinkorasvaa (monta pulloa ja korkealla suojakertoimella)
- sähkötopseliadapterimikälieonkaan
- luottokortti
- jotain talvisia postikortteja
- joku Suomeen liittyvä kirja tuliaiseksi
- lisää karkkia
- postiosoitteiden kerääminen kortteja ja kirjeitä varten
- eurot shillingeiksi
- makuupussi (tämä ehkä-merkinnällä)
- äidille valtakirja pankkiin
- sähkösopimuksen irtisanominen
- pakkasen sulatus ja jääkaapin siivoaminen
- mukaan otettavien vaatteiden tsekkaus ja loppujen pakkaus varastointia varten
- uusi lukuvuositarra opiskelijakorttiin ja opiskelija-alen päivitys HSL-lippuun
No, onneksi tässä on vielä aikaa. Ryhdyin jo tekstiä kirjoittaessa tuumasta toimeen ja tilasin Kenian shillinkejä Forexiin, josta ne pitäisi sitten muistaa käydä hakemassa.
Eniten päänvaivaa aiheuttaa, että mitä hittoa mä oikein vien tuliaisiksi? Tämä on nyt ehkä suurin murheenkryyni, sillä en tunne tai tiedä yhtään mitään perheestä johon olen menossa asumaan. Onneksi yksi työtoverini suositteli hommaamaan Sibeliuksen levyn (jos joku perheessä harrastaa esim. klassista musiikkia, niin Sibeliuksen levyä arvostetaan varmasti) ja Suomesta kertovan kirjan (mulla on ennestään yksi Suomesta kertova kirja, mutta se on lähinnä nuoremmalle polvelle tarkoitettu Tatun ja Patun "This is Finland" - iso peukku tälle!). Haluaisin ihan hirveästi viedä Fasun sinistä, mutta tokkopa tuo kun varmaan sulaa matkalla. Nyt yritänkin kuumeisesti pohtia, pitäisikö viedä esimerkiksi Domino-keksejä? Hapankorppuja, salmiakkia ja lakritsaa löytyykin jo, mutta jotain muuta, erityisesti makeaa olisi kiva vielä pakata matkaan.
Matkalaukkujen pakkaamisesta asunnon pakkaamiseen - alunperin suunnitelma asuntoni suhteen oli maksaa kiltisti vuokra reissun ajalta. En halunnut vuokrata asuntoani eteenpäin, sillä olen itsekin vuokralla. Vuokrani on hyvin hyvin pieni (oikeesti tosi pieni) että sen maksaminen reissun ajalta olisi ollut järkevämpää kuin ottaa riski ja etsiä markkinoilta rändöm alivuokralainen.
Onnenkantamoiseksi tätä varmaan voikin kutsua, sillä tätini muuttaa asuntooni alivuokralaisekseni matkani ajaksi - ihan mahtavaa! Nyt aikaa on mennytkin kaappeja kaivellessa ja inventoidessa niiden sisälmyksiä. Kyytiä sai niin matkafööni (en usko hiusten keinotekoiseen kuivattamiseen) kuin siivouskaapissa lymyillyt uutukainen käsisaha. Uskon, että nämä saavat uuden elämän Kierrtäyskeskuksen kautta. Viime syksynä aloitin systemaattisen operaation nimeltä "karsi kaikki turha". Kiitos pohjatyön, homma luistaa tällä erää kuin rasvattu. Suurin osa kaikesta sellaisesta tavarasta joita en tarvitse heti palauttuani Suomeen, odottaa siististi baananilaatikoissa kyytiä isäni autotalliin.
Arvelisin, että jokaisessa meissä elää pieni hamstraaja: joku kerää leffoja, CD-levyjä, lehtien vuosikertoja, astioita, peltipurkkeja, postimerkkejä - you name it! Itse kävin aikoinaan ihan kuumana saksalaisen Ritzenhoffin maitolaseihin - tämän hetken mallisto näyttää aika synkältä omaan kokoelmaan verrattuna - mutta myös muihin tuotteisiin, aina leipälautasista oluttuoppeihin. Pakatessani maitolaseja joista useimpia en ollut käyttänyt aikoihin, en edes harkinnut luopuvani niistä. Ovathan ne sen verran kauniita, ja kauniit asiat saavat hyvälle tuulelle.
Jos nyt tarkkoja ollaan, toinen asia mitää kerään on postikortit. Kyllä. Vanhat kunnon postikortit. En tiedä mitään niin parasta, kuin että tulen pitkän päivän päätteeksi kotiin ja huomaan postelijoonin tiputtaneen postiluukusta kauniin maisemakortin. Olen koonnut postikorteista kollaasin eteisen seinälle, ikään kuin muistuttamaan minua joka aamu siitä, kuinka valtavan suuri ja mielenkiintoinen paikka tämä maapallo onkaan. Jos reissaan, niin yleensä ostan paikan päältä (poliittisesti latautuneen) postikortin, joka saa sitten uuden elämän asunnossani sisustuselementtinä.
Tämmöistä tällä erää. Vielä muutama työpäivä, tentti, rentoutumista maalla, sukulaisia ja kavereita, parit hankinnat ja tädää sitten matka alkaa kohti Keniaa!
Tuonane tena,
Siiri
1) täysipäiväinen työskentelyni tämän kuun loppuun saakka,
2) kirjatenttiin valmistautuminen (oh lord, feminismin historia ja naisajattelijat ajatuksineen tulee jo korvista...),
3) tentin jälkeen viikon loma maalla
4) ja yllättävä suunnitelman muutos asuntoni suhteen.
Okei, ehkä vaan liiottelen ja ei mulla nyt niin paljoa ole hoidettavia asioita, tai ne ei ole sellaisia, joita en muka saisi kuukaudessa hoidettua. En ole ollenkaan lista-ihminen - eli siis sellainen, jonka kalenteri/jääkaapin ovi tursuaa hoidettavien asioiden listoista ja post-it lapuista. Yleensä yritän pitää mielessä kaikki hoidettavat asiat - luon listan pääni sisälle muistin varaan. Tähän mennessä taktiikka on toiminut, mutta nyt tuntuu, että muistettavia asioita on enemmän kuin mitä aivokapasiteettini pystyy käsittelemään. Konkreettinen lista on toiminut hyvänä muistin tukena.
Tällä hetkellä paperilistalta löytyy vielä muutama to do-juttu ennen lähtöä:
- aurinkorasvaa (monta pulloa ja korkealla suojakertoimella)
- sähkötopseliadapterimikälieonkaan
- luottokortti
- jotain talvisia postikortteja
- joku Suomeen liittyvä kirja tuliaiseksi
- lisää karkkia
- postiosoitteiden kerääminen kortteja ja kirjeitä varten
- eurot shillingeiksi
- makuupussi (tämä ehkä-merkinnällä)
- äidille valtakirja pankkiin
- sähkösopimuksen irtisanominen
- pakkasen sulatus ja jääkaapin siivoaminen
- mukaan otettavien vaatteiden tsekkaus ja loppujen pakkaus varastointia varten
- uusi lukuvuositarra opiskelijakorttiin ja opiskelija-alen päivitys HSL-lippuun
 |
| (Kuva lainattu) |
No, onneksi tässä on vielä aikaa. Ryhdyin jo tekstiä kirjoittaessa tuumasta toimeen ja tilasin Kenian shillinkejä Forexiin, josta ne pitäisi sitten muistaa käydä hakemassa.
Eniten päänvaivaa aiheuttaa, että mitä hittoa mä oikein vien tuliaisiksi? Tämä on nyt ehkä suurin murheenkryyni, sillä en tunne tai tiedä yhtään mitään perheestä johon olen menossa asumaan. Onneksi yksi työtoverini suositteli hommaamaan Sibeliuksen levyn (jos joku perheessä harrastaa esim. klassista musiikkia, niin Sibeliuksen levyä arvostetaan varmasti) ja Suomesta kertovan kirjan (mulla on ennestään yksi Suomesta kertova kirja, mutta se on lähinnä nuoremmalle polvelle tarkoitettu Tatun ja Patun "This is Finland" - iso peukku tälle!). Haluaisin ihan hirveästi viedä Fasun sinistä, mutta tokkopa tuo kun varmaan sulaa matkalla. Nyt yritänkin kuumeisesti pohtia, pitäisikö viedä esimerkiksi Domino-keksejä? Hapankorppuja, salmiakkia ja lakritsaa löytyykin jo, mutta jotain muuta, erityisesti makeaa olisi kiva vielä pakata matkaan.
 |
| (Kuva lainattu) |
Matkalaukkujen pakkaamisesta asunnon pakkaamiseen - alunperin suunnitelma asuntoni suhteen oli maksaa kiltisti vuokra reissun ajalta. En halunnut vuokrata asuntoani eteenpäin, sillä olen itsekin vuokralla. Vuokrani on hyvin hyvin pieni (oikeesti tosi pieni) että sen maksaminen reissun ajalta olisi ollut järkevämpää kuin ottaa riski ja etsiä markkinoilta rändöm alivuokralainen.
Onnenkantamoiseksi tätä varmaan voikin kutsua, sillä tätini muuttaa asuntooni alivuokralaisekseni matkani ajaksi - ihan mahtavaa! Nyt aikaa on mennytkin kaappeja kaivellessa ja inventoidessa niiden sisälmyksiä. Kyytiä sai niin matkafööni (en usko hiusten keinotekoiseen kuivattamiseen) kuin siivouskaapissa lymyillyt uutukainen käsisaha. Uskon, että nämä saavat uuden elämän Kierrtäyskeskuksen kautta. Viime syksynä aloitin systemaattisen operaation nimeltä "karsi kaikki turha". Kiitos pohjatyön, homma luistaa tällä erää kuin rasvattu. Suurin osa kaikesta sellaisesta tavarasta joita en tarvitse heti palauttuani Suomeen, odottaa siististi baananilaatikoissa kyytiä isäni autotalliin.
Arvelisin, että jokaisessa meissä elää pieni hamstraaja: joku kerää leffoja, CD-levyjä, lehtien vuosikertoja, astioita, peltipurkkeja, postimerkkejä - you name it! Itse kävin aikoinaan ihan kuumana saksalaisen Ritzenhoffin maitolaseihin - tämän hetken mallisto näyttää aika synkältä omaan kokoelmaan verrattuna - mutta myös muihin tuotteisiin, aina leipälautasista oluttuoppeihin. Pakatessani maitolaseja joista useimpia en ollut käyttänyt aikoihin, en edes harkinnut luopuvani niistä. Ovathan ne sen verran kauniita, ja kauniit asiat saavat hyvälle tuulelle.
 |
| Israelin tuliainen. Kuva Googlesta. |
Jos nyt tarkkoja ollaan, toinen asia mitää kerään on postikortit. Kyllä. Vanhat kunnon postikortit. En tiedä mitään niin parasta, kuin että tulen pitkän päivän päätteeksi kotiin ja huomaan postelijoonin tiputtaneen postiluukusta kauniin maisemakortin. Olen koonnut postikorteista kollaasin eteisen seinälle, ikään kuin muistuttamaan minua joka aamu siitä, kuinka valtavan suuri ja mielenkiintoinen paikka tämä maapallo onkaan. Jos reissaan, niin yleensä ostan paikan päältä (poliittisesti latautuneen) postikortin, joka saa sitten uuden elämän asunnossani sisustuselementtinä.
Tämmöistä tällä erää. Vielä muutama työpäivä, tentti, rentoutumista maalla, sukulaisia ja kavereita, parit hankinnat ja tädää sitten matka alkaa kohti Keniaa!
Tuonane tena,
Siiri
Kommentit
Lähetä kommentti