Kirje seitsemän: Tunnelmista käytäntöön - kurkistus kulissien taakse ja mitä mukaan matkalle
Pohdiskellessani seuraavan postauksen aihetta, ajattelin säästää teidät lähtö vetistelyltä, hypetykseltä ja niin pois päin, sillä tajusin etten ole juuri avannut mitä kaikkia valmisteluja tämä reissu onkaan jo vaatinut.
1. Henkinen hyvinvointi
Luojan kiitos tässä on ollut pitkä aika valmistautua tulevaan koitokseen. Viimeisten päivien aikana olen reflektoinut tätä henkistä prosessia, joka tuntuu vatsanpohjassa asti (lue: jännitän vatsalla). Vapaaehtoistyö ulkomailla on yksi pitkäaikaisimpia haaveitani, jonka pääsen vihdoin toteuttamaan.
Kävin viime viikolla tekemässä tämän vuoden viimeisen tentin joka meni sitten ihan plörinäksi. Kirjaimellisesti suolsin sellaista ripulip*skaa, että ihan hävetti painaa "Palauta tentti, oletko varma?"-nappulasta. Klikkasin "Peruuta"-namiskaa muutaman kerran ja katsoin tuskastuneena kirjoittamiani vastauksia, antaen loppujen lopuksi periksi: en pystynyt sillä hetkellä parempaan - "toinen jalkani" on kuvainnollisesti Keniassa, eikä feminismin historia ja naisajattelijat ole viime viikkoina kiinnostaneet sitten piirun vertaa (oikeesti feminismin historia on ihan mielenkiintoista! Jokaisen joka kehtaa vähätellä #metoo-kampanjoita tai ylipäätään ajattelee, että naisen asema "on ihan hyvä", sietäisi sulkea koppiin historiikin kanssa. Pitkälle ollaan tultu, mutta parantamisen varaa on paljon - ei ainoastaan naisten, vaan myös muidenkin patriarkaatin alistamien aseman parantamiseksi).
2. Fyysinen hyvinvointi
En voi olla hehkuttamatta YTHS:n matkailuneuvontaa! Voiko olla parempaa, että kaikki palvelut saa samalta luukulta (melkein) ilmaiseksi. Tai no siis, kyllähän niistä lääkkeistä ja rokotteista piti maksaa, mutta joka tapauksessa sain todella asiantuntevaa konsultaatiota matkailuterveyteen liittyvissä asioissa.
Suomesta maailmalle lähettävä Maailmanvaihto ry järkkää kaikille osallistujille terveysvakuutuksen vapaaehtoistyöjakson ajaksi. Vakuutusta varten piti käydä lääkärin vastaanotolla tsekkaamassa, että niin henkinen kuin fyysinenkin puoli pelaa - tästä palkinnoksi sain lääkärin allekirjoituksen ja leiman terveystodistukseen, jonka toimitin Maailmanvaihdolle.
Viime kuukausien ajan olen ollut kuin pieni voodoo-possu - olen saanut tarpeekseni rokotteista ja piikeistä vähäksi aikaa. Suhteeni piikkeihin on erittäin huono - verikokeessa en ole koskaan voinut katsoa toimenpidettä ja viime talvisen influenssarokote-tutkimuksen osallistumisen jälkeen näen sinistä myös rokotteista.
Ensimmäiseksi sain Stamarilin, eli keltakuumerokotteen. Keltakuume leviää hyttysten välityksellä, joten rokotteen lisäksi on tärkeää suojautua vaatteilla hyttysiltä. Jos jotain plussaa tästä rokotteesta täytyy sanoa, niin yksi annos antaa WHO:n mukaan elinikäisen suojan (JES!) ja tästä sai muistoksi keltaisen "rokotuspassin" johon voi kerätä merkintöjä muista rokotteista. Tiettyihin Afrikan maihin saapuessa tämä dokumentti tulee esittää maahantulovirkailijoille ja maahanpääsy voi tyssätä tämän puuttuessa.
Vinkki vitonen: älä pakkaa keltaista passia ruumaan menevään laukkuun.
Stamarilin kaverina sain Nimenrix-nimisen meningkokkirokotteen. Meningkokki on bakteeri, joka voi aiheuttaa vakavan yleisinfektion tai jopa aivokalvontulehduksen. Vaikka rokotteista ollaankin montaa mieltä, itse en voisi edes harkita reissuun lähtöä ilman vaadittavia rokotteita. Mielummin pumppaan kehooni lääkeaineita, kuin kupsahdan jonnekin keskelle ei mitään esimerkiksi lavantaudin tai jonkun muun, estettävissä olevan yleisinfektion seurauksena.
Rokotehistoria ei jäänyt näihin kahteen, vaan sain Vivotif-rokotteen suojaamaan salmonella-bakteerin aiheuttamaa lavantautia vastaan. Kyseistä rokotetta on olemassa myös suun kautta otettavana kapselina, mutta injektio kuulema potkii paremmin. Neljäntenä rokotteena sain vanhan kunnon kurkkumätä-jäykkäkouristuspiikin joka oli päässyt umpeutumaan jo vuosia sitten (hups). Nyt meikämandoliinin pitäisi olla täynnä erilaisia heikennettyjä viruksia että tulevasta matkasta pitäisi selvitä.
Eikä ilo vielä tähän loppunut. Aloitan malarian estolääkityksen pikapuoliin En tiedä pitäisikö sanoa onneksi, mutta syömäni lääke on perusantibiootti - doksisykliini. En muista, että olenko ennen syönyt kyseisiä antibiootteja, mutta minua suorastaan pelottaa estolääkitys: kuuri alkaa paria päivää ennen lähtöä ja päättyy kuukausi paluun jälkeen. Vatsa ja suolisto tulee olemaan koetuksella, toivotaan että maitohappobakteereista olisi apua suoliston hyvän bakteerikannan ylläpidossa. Tietenkään estolääkitys ei suojaa malarialta vaan keskeisessä osassa on suojaava vaatetus. Suunnittelin, että olisin käsitellyt housujeni lahkeet permetirinillä eli hyönteiskarkotteella. Kyllästin kyseisellä myrkyllä oman hyttysverkkoni, jonka alla tulen uinumaan seuraavat kuukaudet. Doksisykliini on antibioottina laajakirjoinen, eli sillä voidaan hoitaa myös muiden bakteerien aiheuttamia infektioita. Eli käytännössä se myös suojaa muiltakin potentiaalisilta bakteeritartunnoilta.
Doksimysiinin lisäksi Suomessa saa kahta muutakin malarian estolääkettä: Lariamia ja Malaronea. Näissä kahdessa haittavaikutukset voivat olla vielä hurjemmat, ja joillain epäonnisilla Lariam on konkreettisesti laittanut "psykoosit tulille" (harvinaisena haittavaikutuksena muun muassa masennusta ja psykoosi).
Plussana mainittakoon vielä, että laajakirjoisuuden lisäksi Doksimysiini on halpaa kuin saippua. 6 kk kuuri kustansi noin satasen - Malarone ja Lariam ovat huomattavasti hintavampia.
Jotenkin malariaan sairastuminen kauhistuttaa, vaikka sairastumisesta selviää kuulema parin päivän tiputuksella, kunhan hakeutuu ajoissa hoitoon. Tajuntaani on kuitenkin syöpynyt takavuosien Seiska-lehden juttu Johanna Tukiaisesta, ja kuinka hän sairastuttuaan malariaan "kävi kuoleman porteilla". Monen aukeaman juttu oli toki höystetty kammottavilla sairaalakuvilla ja raflaavilla kuvateksteillä. Tiedä sitten miten hän päätyi niin surkeaan kuntoon - liekö estolääkitys unohtunut.
Matka-apoteekkini sisältääkin kaikkea Imodiumista Pegorioniin ja kortisonivoiteesta bepantheniin. On laastaria, desinfiointiainetta, perusvoiteita ja psylliumkuitua edistämään vatsan toimintaa. Harvemmin käytän edes kotona mitään edellä mainituista, joten saas nähdä kuinka tarpeellinen matka-apoteekkini sisältö tulee loppujen lopuksi olemaankaan.
3. Hygienia - löydänkö vaaleille kutreilleni sopivaa shampoota?
Kuulostaapa jotenkin turhamaiselta, mutta voi olla, että meikäläisen kuontalolle on astetta haastavampi löytää shampoota pienemmistä paikoista. Voisin lyödä vaikka vetoa, että L'oreal on ujuttanut lonkeronsa Elvitalin muodossa isoimpiin marketteihin.
Kaiken varalta otan mukaan muutaman pullon sellaista shampoota, jota en kotona käyttäisi: koivun- ja tervan tuoksuisia. Ehkä tämä on joku alitajuntainen keino ennaltaehkäistä koti-ikävää? Voin sitten tuoksutella koivua ja tervaa tarpeen aina tarpeen vaatiessa. Tajusin juuri, että kyseiset shampoot jättävät hiukseni hyvin karheiksi ja en ajatellut ottaa hoitoainetta mukaan (#1stworldproblems). Ehkä voin lainata joltain kookosöljyä silottamaan hiukset.
Uskoisin, että loppujen lopuksi löydän kaiken tarvitsemani paikan päältä. Alkajaisiksi otan mukaan välttämättömimmät hygieniatuotteet.
4. Pukeutuminen - mitä ottaa mukaan puoleksi vuodeksi?
Matkalle mukaan otettavissa vaatteissa oli muutama speksi, joiden mukaan olen koonnut garderobini seuraavalle puolelle vuodelle: vaatteiden tulee olla käytännöllisiä ja materiaalien tulee olla puuvillaa tai pellavaa.
Olen pyrkinyt huomioimaan kaikenlaiset sääolosuhteet ja otan mukaan vain käytännöllisiksi katsomiani vaatekappaleita. Pitkiä housuja, parit shortsit ja hameet, t-paitoja, siistejä paitoja, pitkillä- ja lyhyillä hihoilla varustettuja paitoja ja muutama mekko. Kengiksi valikoitui parit sandaalit, yhdet siistimmät avokkaat ja hyvät lenkkarit. Olisin halunnut ottaa mukaan vielä kumisaappaat marras-joulukuun sadekautta varten, mutta tällä hetkellä rinkka vetää sisäänsä vielä maksimissaan ne mekot, jotka suunnittelin ottavani mukaan.
Vaatetuksessa päänvaivana on ollut sää ja paikalliset käsitykset pukeutumisesta. Olen tarkastellut vuoden takaisia lämpötiloja ja diagrammeja, mutta nämä toimivat lähinnä suuntaa antavina mittareina: miltä siellä tuntuu +25c? Onko lämpö paahtavaa vai kuivaa? Jos siellä sataa vettä, niin onko ilma hiostava, kuuma vai kylmä? Yritän varautua mahdollisimman monenlaisiin keleihin ja sääolosuhteisiin. Onneksi paikan päällä voi täydennellä varastoja, jos jotain jäi uupumaan.
Lähtövalmennusleirillä tapasin kenialaisen tytön joka on Suomessa vapaaehtoisena. Hän oli itse kotoisin Nairobista, jossa alle polven mittaisia hameita ei välttämättä katsota pahalla - toisin kuin esimerkiksi maaseudulla. Omaa vaatetustani olenkin miettinyt siltä kantilta, että polvet peittyvät ja povi ei ole esillä. Olen stalkannut Facebookista Kericho Newsroom -nimistä paikallista uutissivustoa. Uutisten lisäksi olen pitänyt silmällä kuvissa ja videoilla esiintyvien ihmisten vaatetusta, joista voisi saada sitten inspiraatiota garderobin kokoamiseen. Vaatetukseen liittyvät normit vaihtelevat kuitenkin alueittain - pukeutumistyyli jota katsotaan Nairobissa hyvällä, ei välttämättä ole sitä muilla alueilla.
5. Elektroniset laitteet ja yhteydenpito
Viime hetken viimeinen hankinta on tabletti-miniläppärin yhdistelmä, jolla pystyn hoitamaan reissusta käsin juoksevia asioita ja kirjoittamaan blogia ja muita mahdollisia muistiinpanoja. Alunperin minun piti ottaa mukaan vanha kunnon IBM:n läppäri, mutta testatessa sen toimivuutta, tuli muutama mutka matkaan: vanha roikale ei suostunut yhdistymään nettiin. Onneksi ongelma ilmeni täällä eikä Keniassa. Siinäpähän sitten olisin ollut hyödyttömän kapistuksen kanssa, joka painaa vielä kuin synti. IMB:n kaveriksi uumoilin jo ennestään kotoa löytyvää pikku tablettia, mutta sillä ei olisi voinut esimerkiksi kirjoittaa ilman hermojen menetystä.
Uskon että tabletti-miniläppärillä, pikkutabletilla ja älypuhelimella pärjää. Laukusta löytyy vielä power bank ja vanha kunnon digikamera. Olisin halunnut sijoittaa vielä uuteen kameraan, mutta ei makiaa mahan täydeltä. Onneksi älypuhelimen kameralla saa laadultaan suhteellisen kelpoja kuvia.
6. Tuliaiset - mitä viedä mukanaan kun Fazerin sininen ei tule kuuloonkaan?
Niin, Fasun sininen jäi kaupan hyllylle heti alkuunsa, olisi hivenen kurjaa jos koko laukku olisi sulan suklaan peitossa. Suklaan väärinkäyttöä sanon minä. Olisin halunnut viedä Marianne- tai kettukarkkeja, mutta kääreiden takia ne saavat jäädä hyllyyn.
Eli tuliaisiksi pakkasin mukaani
- Pandan lakua
- Turkinpippureita, salmiakkia, muumikarkkeja ja Ässämixejä
- Pari pakettia Domino-keksejä
- Sibeliuksen ja Juha Vainion CD-levyt (kiitos mummolle, joka luopui levystä!)
- Tatu and Patu: "This is Finland" ja "This is Helsinki"
- Postikortteja
- Valokuvia eri vuodenajoista
En tiedä vieläkään mitään tulevasta perheestäni, niin on hyvin hankala viedä kenellekään mitään personoitua.
7. Muuta, mitä?
Olen varautunut myös muutamalla kirjalla, paketilla muistivihkoja ja pakkasin jopa penaalini matkaan. Taskulamppujen paristot on vaihdettu ja toimintakunto tarkistettu. Ostin myös makuupussin ja pakkasin sen mukaan matkalle - ennen nukkumaanmenoa pitää muistaa tarkistaa pussin pohja, ettei siellä odota ylläreitä pahaa-aavistamattomille varpuleilleni.
No ei kai tässä sitten kummempia. Edellisen postauksen to do-listan sain hoidettua ja käytännössä viimeiset päivät menee siivotessa asuntoa ja odotellessa lähtöä. Vaikka h-hetkeen on enää muutamia päiviä, niin tähän pätee vanha sanonta: odottavan aika on pitkä.
Tuonane tena,
Siiri
ps. Ainiin, piti mainita vielä viisumista: matkustan Keniaan turistiviisumilla ja järjestön kanssa käymme hakemassa minulle työluvan (?) tai jonkun vastaavanlaisen dokumentin. Viisumiprosessi oli todella kivuton ja homma hoitui sukkelaan netissä olevalla lomakkeella. Työlupaa varten piti toimittaa jos jonkinlaista lippua ja lappua: CV ja motivaatiokirje, rikostaustaote, koulutodistuksia... Kaikki edellämainitut olivat kuitenkin helposti saatavilla, eikä tarvinnut nähdä sen suuremmin vaivaa dokumenttien keräämiseen - työluvan saamisen pitäisi olla läpihuutojuttu.
1. Henkinen hyvinvointi
Luojan kiitos tässä on ollut pitkä aika valmistautua tulevaan koitokseen. Viimeisten päivien aikana olen reflektoinut tätä henkistä prosessia, joka tuntuu vatsanpohjassa asti (lue: jännitän vatsalla). Vapaaehtoistyö ulkomailla on yksi pitkäaikaisimpia haaveitani, jonka pääsen vihdoin toteuttamaan.
Kävin viime viikolla tekemässä tämän vuoden viimeisen tentin joka meni sitten ihan plörinäksi. Kirjaimellisesti suolsin sellaista ripulip*skaa, että ihan hävetti painaa "Palauta tentti, oletko varma?"-nappulasta. Klikkasin "Peruuta"-namiskaa muutaman kerran ja katsoin tuskastuneena kirjoittamiani vastauksia, antaen loppujen lopuksi periksi: en pystynyt sillä hetkellä parempaan - "toinen jalkani" on kuvainnollisesti Keniassa, eikä feminismin historia ja naisajattelijat ole viime viikkoina kiinnostaneet sitten piirun vertaa (oikeesti feminismin historia on ihan mielenkiintoista! Jokaisen joka kehtaa vähätellä #metoo-kampanjoita tai ylipäätään ajattelee, että naisen asema "on ihan hyvä", sietäisi sulkea koppiin historiikin kanssa. Pitkälle ollaan tultu, mutta parantamisen varaa on paljon - ei ainoastaan naisten, vaan myös muidenkin patriarkaatin alistamien aseman parantamiseksi).
 |
| (Kuva lainattu) |
2. Fyysinen hyvinvointi
En voi olla hehkuttamatta YTHS:n matkailuneuvontaa! Voiko olla parempaa, että kaikki palvelut saa samalta luukulta (melkein) ilmaiseksi. Tai no siis, kyllähän niistä lääkkeistä ja rokotteista piti maksaa, mutta joka tapauksessa sain todella asiantuntevaa konsultaatiota matkailuterveyteen liittyvissä asioissa.
Suomesta maailmalle lähettävä Maailmanvaihto ry järkkää kaikille osallistujille terveysvakuutuksen vapaaehtoistyöjakson ajaksi. Vakuutusta varten piti käydä lääkärin vastaanotolla tsekkaamassa, että niin henkinen kuin fyysinenkin puoli pelaa - tästä palkinnoksi sain lääkärin allekirjoituksen ja leiman terveystodistukseen, jonka toimitin Maailmanvaihdolle.
Viime kuukausien ajan olen ollut kuin pieni voodoo-possu - olen saanut tarpeekseni rokotteista ja piikeistä vähäksi aikaa. Suhteeni piikkeihin on erittäin huono - verikokeessa en ole koskaan voinut katsoa toimenpidettä ja viime talvisen influenssarokote-tutkimuksen osallistumisen jälkeen näen sinistä myös rokotteista.
Ensimmäiseksi sain Stamarilin, eli keltakuumerokotteen. Keltakuume leviää hyttysten välityksellä, joten rokotteen lisäksi on tärkeää suojautua vaatteilla hyttysiltä. Jos jotain plussaa tästä rokotteesta täytyy sanoa, niin yksi annos antaa WHO:n mukaan elinikäisen suojan (JES!) ja tästä sai muistoksi keltaisen "rokotuspassin" johon voi kerätä merkintöjä muista rokotteista. Tiettyihin Afrikan maihin saapuessa tämä dokumentti tulee esittää maahantulovirkailijoille ja maahanpääsy voi tyssätä tämän puuttuessa.
Vinkki vitonen: älä pakkaa keltaista passia ruumaan menevään laukkuun.
Stamarilin kaverina sain Nimenrix-nimisen meningkokkirokotteen. Meningkokki on bakteeri, joka voi aiheuttaa vakavan yleisinfektion tai jopa aivokalvontulehduksen. Vaikka rokotteista ollaankin montaa mieltä, itse en voisi edes harkita reissuun lähtöä ilman vaadittavia rokotteita. Mielummin pumppaan kehooni lääkeaineita, kuin kupsahdan jonnekin keskelle ei mitään esimerkiksi lavantaudin tai jonkun muun, estettävissä olevan yleisinfektion seurauksena.
Rokotehistoria ei jäänyt näihin kahteen, vaan sain Vivotif-rokotteen suojaamaan salmonella-bakteerin aiheuttamaa lavantautia vastaan. Kyseistä rokotetta on olemassa myös suun kautta otettavana kapselina, mutta injektio kuulema potkii paremmin. Neljäntenä rokotteena sain vanhan kunnon kurkkumätä-jäykkäkouristuspiikin joka oli päässyt umpeutumaan jo vuosia sitten (hups). Nyt meikämandoliinin pitäisi olla täynnä erilaisia heikennettyjä viruksia että tulevasta matkasta pitäisi selvitä.
 |
| (Kuva lainattu) |
Eikä ilo vielä tähän loppunut. Aloitan malarian estolääkityksen pikapuoliin En tiedä pitäisikö sanoa onneksi, mutta syömäni lääke on perusantibiootti - doksisykliini. En muista, että olenko ennen syönyt kyseisiä antibiootteja, mutta minua suorastaan pelottaa estolääkitys: kuuri alkaa paria päivää ennen lähtöä ja päättyy kuukausi paluun jälkeen. Vatsa ja suolisto tulee olemaan koetuksella, toivotaan että maitohappobakteereista olisi apua suoliston hyvän bakteerikannan ylläpidossa. Tietenkään estolääkitys ei suojaa malarialta vaan keskeisessä osassa on suojaava vaatetus. Suunnittelin, että olisin käsitellyt housujeni lahkeet permetirinillä eli hyönteiskarkotteella. Kyllästin kyseisellä myrkyllä oman hyttysverkkoni, jonka alla tulen uinumaan seuraavat kuukaudet. Doksisykliini on antibioottina laajakirjoinen, eli sillä voidaan hoitaa myös muiden bakteerien aiheuttamia infektioita. Eli käytännössä se myös suojaa muiltakin potentiaalisilta bakteeritartunnoilta.
Doksimysiinin lisäksi Suomessa saa kahta muutakin malarian estolääkettä: Lariamia ja Malaronea. Näissä kahdessa haittavaikutukset voivat olla vielä hurjemmat, ja joillain epäonnisilla Lariam on konkreettisesti laittanut "psykoosit tulille" (harvinaisena haittavaikutuksena muun muassa masennusta ja psykoosi).
Plussana mainittakoon vielä, että laajakirjoisuuden lisäksi Doksimysiini on halpaa kuin saippua. 6 kk kuuri kustansi noin satasen - Malarone ja Lariam ovat huomattavasti hintavampia.
Jotenkin malariaan sairastuminen kauhistuttaa, vaikka sairastumisesta selviää kuulema parin päivän tiputuksella, kunhan hakeutuu ajoissa hoitoon. Tajuntaani on kuitenkin syöpynyt takavuosien Seiska-lehden juttu Johanna Tukiaisesta, ja kuinka hän sairastuttuaan malariaan "kävi kuoleman porteilla". Monen aukeaman juttu oli toki höystetty kammottavilla sairaalakuvilla ja raflaavilla kuvateksteillä. Tiedä sitten miten hän päätyi niin surkeaan kuntoon - liekö estolääkitys unohtunut.
Matka-apoteekkini sisältääkin kaikkea Imodiumista Pegorioniin ja kortisonivoiteesta bepantheniin. On laastaria, desinfiointiainetta, perusvoiteita ja psylliumkuitua edistämään vatsan toimintaa. Harvemmin käytän edes kotona mitään edellä mainituista, joten saas nähdä kuinka tarpeellinen matka-apoteekkini sisältö tulee loppujen lopuksi olemaankaan.
3. Hygienia - löydänkö vaaleille kutreilleni sopivaa shampoota?
Kuulostaapa jotenkin turhamaiselta, mutta voi olla, että meikäläisen kuontalolle on astetta haastavampi löytää shampoota pienemmistä paikoista. Voisin lyödä vaikka vetoa, että L'oreal on ujuttanut lonkeronsa Elvitalin muodossa isoimpiin marketteihin.
 |
| (Kuva lainattu) |
Uskoisin, että loppujen lopuksi löydän kaiken tarvitsemani paikan päältä. Alkajaisiksi otan mukaan välttämättömimmät hygieniatuotteet.
4. Pukeutuminen - mitä ottaa mukaan puoleksi vuodeksi?
Matkalle mukaan otettavissa vaatteissa oli muutama speksi, joiden mukaan olen koonnut garderobini seuraavalle puolelle vuodelle: vaatteiden tulee olla käytännöllisiä ja materiaalien tulee olla puuvillaa tai pellavaa.
Olen pyrkinyt huomioimaan kaikenlaiset sääolosuhteet ja otan mukaan vain käytännöllisiksi katsomiani vaatekappaleita. Pitkiä housuja, parit shortsit ja hameet, t-paitoja, siistejä paitoja, pitkillä- ja lyhyillä hihoilla varustettuja paitoja ja muutama mekko. Kengiksi valikoitui parit sandaalit, yhdet siistimmät avokkaat ja hyvät lenkkarit. Olisin halunnut ottaa mukaan vielä kumisaappaat marras-joulukuun sadekautta varten, mutta tällä hetkellä rinkka vetää sisäänsä vielä maksimissaan ne mekot, jotka suunnittelin ottavani mukaan.
 |
| (Kuva lainattu) |
Vaatetuksessa päänvaivana on ollut sää ja paikalliset käsitykset pukeutumisesta. Olen tarkastellut vuoden takaisia lämpötiloja ja diagrammeja, mutta nämä toimivat lähinnä suuntaa antavina mittareina: miltä siellä tuntuu +25c? Onko lämpö paahtavaa vai kuivaa? Jos siellä sataa vettä, niin onko ilma hiostava, kuuma vai kylmä? Yritän varautua mahdollisimman monenlaisiin keleihin ja sääolosuhteisiin. Onneksi paikan päällä voi täydennellä varastoja, jos jotain jäi uupumaan.
 |
| (Kuva lainattu) |
5. Elektroniset laitteet ja yhteydenpito
Viime hetken viimeinen hankinta on tabletti-miniläppärin yhdistelmä, jolla pystyn hoitamaan reissusta käsin juoksevia asioita ja kirjoittamaan blogia ja muita mahdollisia muistiinpanoja. Alunperin minun piti ottaa mukaan vanha kunnon IBM:n läppäri, mutta testatessa sen toimivuutta, tuli muutama mutka matkaan: vanha roikale ei suostunut yhdistymään nettiin. Onneksi ongelma ilmeni täällä eikä Keniassa. Siinäpähän sitten olisin ollut hyödyttömän kapistuksen kanssa, joka painaa vielä kuin synti. IMB:n kaveriksi uumoilin jo ennestään kotoa löytyvää pikku tablettia, mutta sillä ei olisi voinut esimerkiksi kirjoittaa ilman hermojen menetystä.
Uskon että tabletti-miniläppärillä, pikkutabletilla ja älypuhelimella pärjää. Laukusta löytyy vielä power bank ja vanha kunnon digikamera. Olisin halunnut sijoittaa vielä uuteen kameraan, mutta ei makiaa mahan täydeltä. Onneksi älypuhelimen kameralla saa laadultaan suhteellisen kelpoja kuvia.
6. Tuliaiset - mitä viedä mukanaan kun Fazerin sininen ei tule kuuloonkaan?
Niin, Fasun sininen jäi kaupan hyllylle heti alkuunsa, olisi hivenen kurjaa jos koko laukku olisi sulan suklaan peitossa. Suklaan väärinkäyttöä sanon minä. Olisin halunnut viedä Marianne- tai kettukarkkeja, mutta kääreiden takia ne saavat jäädä hyllyyn.
Eli tuliaisiksi pakkasin mukaani
- Pandan lakua
- Turkinpippureita, salmiakkia, muumikarkkeja ja Ässämixejä
- Pari pakettia Domino-keksejä
- Sibeliuksen ja Juha Vainion CD-levyt (kiitos mummolle, joka luopui levystä!)
- Tatu and Patu: "This is Finland" ja "This is Helsinki"
- Postikortteja
- Valokuvia eri vuodenajoista
 |
| (Kuva lainattu) |
En tiedä vieläkään mitään tulevasta perheestäni, niin on hyvin hankala viedä kenellekään mitään personoitua.
7. Muuta, mitä?
Olen varautunut myös muutamalla kirjalla, paketilla muistivihkoja ja pakkasin jopa penaalini matkaan. Taskulamppujen paristot on vaihdettu ja toimintakunto tarkistettu. Ostin myös makuupussin ja pakkasin sen mukaan matkalle - ennen nukkumaanmenoa pitää muistaa tarkistaa pussin pohja, ettei siellä odota ylläreitä pahaa-aavistamattomille varpuleilleni.
No ei kai tässä sitten kummempia. Edellisen postauksen to do-listan sain hoidettua ja käytännössä viimeiset päivät menee siivotessa asuntoa ja odotellessa lähtöä. Vaikka h-hetkeen on enää muutamia päiviä, niin tähän pätee vanha sanonta: odottavan aika on pitkä.
Tuonane tena,
Siiri
ps. Ainiin, piti mainita vielä viisumista: matkustan Keniaan turistiviisumilla ja järjestön kanssa käymme hakemassa minulle työluvan (?) tai jonkun vastaavanlaisen dokumentin. Viisumiprosessi oli todella kivuton ja homma hoitui sukkelaan netissä olevalla lomakkeella. Työlupaa varten piti toimittaa jos jonkinlaista lippua ja lappua: CV ja motivaatiokirje, rikostaustaote, koulutodistuksia... Kaikki edellämainitut olivat kuitenkin helposti saatavilla, eikä tarvinnut nähdä sen suuremmin vaivaa dokumenttien keräämiseen - työluvan saamisen pitäisi olla läpihuutojuttu.
Kommentit
Lähetä kommentti