Kirje kolme: 0°22'3.86" N 35°16'59.30" E

Minne mä nyt sit oikeen meen?

Eli kuten blogin nimestä voi päätellä suuntani olevan Kenia, niin haluan kuitenkin esitellä tulevaa asemapaikkaani hiukan tarkemmin. Keniassa suuntaan Kerichon piirikunnan suurimpaan kaupunkiin, Kerichoon. Huomasin  tekstiä kirjoittaessa, että menin tyystin sekaisin Kerichon piirikunnan ja piirikunnassa sijaitsevan Kerichon kaupungin kanssa. Kirjoittaessani vain "Kerichosta" viittaan kaupunkiin.

Kericho on toi pieni keltainen pläntti vasemmalla

Kericho tunnetaan myös Afrikan "teepääkaupunkina", sillä sen lämmin ja leuto ilmasto soveltuu hyvin maanviljelyyn ja erityisesti teepensaiden tuotantoon. Kenia onkin yksi maailman suurimmista teen tuottajista Intian ja Sri Lankan ohella -  maan vientituloista 28 % muodostuu yksinomaan teestä.

Tee myös työllistää alueella: 80 % teestä on peräisin pienemmiltä teefarmareilta ja yksi teepoimija voi kerätä oman painonsa verran päivässä teelehtiä! Vaikka Kericho tuottaakin maailman parasta mustaa teetä, on alueelta hankala sitä löytää - suurin osa menee vientiin.

 

(Kuva lainattu)

Kericho sijaitsee keskeisellä paikalla länsimaisen turismin kannalta, sieltä on sutjakat kulkuyhteydet Victorianjärvelle, Maasai Maran ja Ruman kansallispuistoihin. Lonely Planetin Kenya-oppaan mukaan Kerichosta menee noin puolestatoista kahteen tuntiin Nakuruun ja Kisumuun (todellisuudessa matka-aika on varmasti pidempi...).

Kerichosta pääsee myös suoraan matatulla eli minibussilla noin kolmessa tunnissa Narokiin, josta on taas jatkoyhteys suoraan Maasai Maran luonnonpuiston sisäänkäynnille. Sijainniltaan Kericho vaikuttaa paperilla hyvältä, sen ollessa kuitenkin "lähellä kaikkea", mutta silti hiukan syrjässä. Todellisuushan paljastuu kuitenkin vasta paikan päällä, ja kartalta katsottuna asiat näyttävät suoraviivaisimmilta.

Yritän välttää etäisyyksien aliarviointia, sillä tähän kerran erehtyneenä pöyräilin Puerto Ricon matkallani ystäväni kanssa Viequesin-saaren ympäri. Kartalla saari ja reitti jonka suunnittelimme polkea ( ja vieläpä tajuttoman surkeilla lainapyörillä) vaikutti suht simppeliltä.

Todellisuudessa reitti oli täynnä kiemurtelevia ylä- ja alamäkiä. Keskipäivän auringon paahteessa ylämäet tuntuivat lähes ylitsepääsemättömiltä. Onneksi meillä oli vettä matkassa ja olimme käyneet tankkaamassa moottorit eräässä pienessä "ruokarekassa" jonka bongasimme matkan varrelta (oli muuten koko reissun parhaat mofogot). Useat paikalliset tarjoutuivat viemään meidät pyörineen päivineen hostellille, mutta pidimme päämme ja poljimme sitkeästi kohti majapaikkaamme.


Ehkä surkuhupaisinta koko reissussa oli se, että olemme molemmat huonoja kartanlukijoita, joten käännyimme viimeisestä risteyksestä vikaan ja teimme muutaman kilometrin kiertolenkin.

 Tarina kuitenkin päättyi onnellisesti - lukuun ottamatta bikinieni aiheuttaman V:n muotoista rusketusrajaa, joka näkyi decolteella vielä muutama kuukausi reissun jälkeen.

Puerto Ricosta takaisin Kerichoon. Kaupungissa asuu Lonely Planetin vuoden 2015 painoksen mukaan noin 150 000 ihmistä. Kerichossa asuu suuri määrä etniseltä taustaltaan olevia kipsigis-ihimiä (oh lord, en ole ihan varma kuinka sana "kipsigis"-taipuu suomeksi).

Vaikka kaupungissa asuu Jyväskylän verran ihmisiä, löytyy sieltä laidasta laitaan erilaisten uskontokuntien edustajia aina katolilaisista, afrikkalaisen gospel kirkon edustajista sikheihin ja muslimeihin. Kerichossa on myös eri oppilaitosten satelliittikampuksia ja kaksi kansallista perusopetusta järjestevää koulua. Perusopetusta tarjoavat opinahjot ovat järjestetty sukupuolen mukaan: tytöt ja pojat opiskelevan omissa kouluissaan. En oikein tiedä mitä ajatella asetelmasta, mutta olisi mielenkiintoista päästä näkemään ja kokemaan kummankin koulun arkea: miten tyttöjen ja poikien opetus eroaa toisistaan? Sukupuolentutkimusta koko viime lukuvuoden ahmineena sisälläni kytevä sukupuolentutkija haluaisi huutaa kuinka väärin tämä biologiseen sukupuoleen perustuva asetelma on, mutta onneksi syvällä sydämessäni asusteleva kulttuurirelativismiin syyllistyvä antropologi haraa vastaan.

Teen merkitys korostuu kaupungille myös siinä, millaisena sitä markkinoidaan turisteille - kaupungin nähtävyytenä markkinoidaankin teeplantaaseja. Alueelta löytyy myös Kericho Tea Hotel ja Tea Restaurant - eli on siis teetä tiedossa! Kerichon mukaan on myös nimetty oma teebrändi: Kericho Gold.

 En tiedä pitäisikö tämä nähdä kahvinlipittäjänä uhkana vai mahdollisuutena. Onneksi Keniassa tuotetaan kuitenkin myös kahvia, mutta en tiedä kuinka paljon sitä juodaan.

Kerichon piirikunnan alueella toimii myös suuria, kansainvälisiä teentuottajia, muun muassa: Unilever Kenya, James Finlay ja Williamson Tea. Mielestäni olisikin mielenkiintoista tarkastella näiden globaalien yritysten ja paikallisten välisiä suhteita - onko Unilever on saanut parannettua työntekijöiden työolosuhteita? Ja jos on, niin mihin suuntaan? Tarkoituksenani olisikin hiukan haistella ilmapiiriä ja mahdollisesti yrittää luoda kontakteja tulevaisuuden (ehkä gradua?) varten.

Teen ohella Kerichossa on nopea, kuituoptinen internet-yhteys - heh, saas nähdä kuinka nopea tämä on todellisuudessa, Suomen 4G yhteyksiin tottuneena. Wikivoyagen mukaan Kerichossa on kolme markettia, internet-kahvila ja kirjasto!

 

(Kuva lainattu)

Eniten kutkuttaa, kun ei tiedä millaista siellä todellisuudessa on. Olen luonut tietynlaisia mielikuvia kaiken luetun tiedon perusteella, mutta en tosiaan tiedä yhtään mitä odottaa - enkä ole juuri löytänyt matkailijoiden kokemuksia alueesta. En kuitenkaan usko että saisin niistä vastauksia kysymyksiini, onhan viikko hotellissa ihan eri asia kuin kuusi kuukautta host-perheessä.

Myönnän, etten ole vielä kerennyt tekemään tätä tarkempaa taustatutkimusta alueesta ja sen ihmisistä, vaan tämän hetken tietoni perustuvat lähinnä Wikipediaan ja Lonely Planetin oppaaseen. Shame on me, mutta onneks tässä on vielä aikaa. Olisi mielenkiintoista lukea jokunen tieteellinen artikkeli alueesta ja ihmisistä.

Jännittävin tekijä on kuitenkin se, että paikka ja projekti voi muuttua lennosta juuri ennen lähtöä.

Tällä hetkellä olen kuitenkin innoissani menossa Kerichoon ja työskentelemään Konnect Youth Consortiumin parissa.

Konnect Youth Consortiumista enemmän ensi postauksessa.

Tuonane tena!

Siiri